Maku ja maistaminen

Kumotaanpa nyt sitten heti ensimmäisenä asia, joka tulee ihmisten mieleen kun kerron että en haista mitään, (tai siis sen jälkeen kun varmistetaan että en oikeasti haista hikisiä sukkia, pieraisua, vasta leikattua nurmikkoa tai vaikkapa mansikoita), on kysymys maistamisesta. "Jos et haista, niin maistatko sä mitään?"

Vastaus on että kyllä, kyllä minä ja me muut maistamme. Ns. ongelma on se, että suurin osa kokemistanne mauista, on itseasiassa hajuja. Anosmikkona taas, me pelataan viidellä perusmaulla, makea, suolainen, karvas, kitkerä ja umami, eli se mitä meidän suu tarjoaa. Ne anosmikot, jotka ovat menettäneet hajuaistinsa myöhemmin, erinäisistä syistä, sanoo että on kuin ei maistaisi mitään, ruoka on kuin pahvia söisi ja kaikki on samaa. Kun taas minun laiset tyypit, me koetaan enemmän että maistetaan ja vieläpä hyvin. Voisin sanoa oman kokemukseni, ja sen mitä olen muiden kanssa jutellut, nojalla että meidän kuudes "maku" on ruoan rakenne ja itseasiassa monet ruoka-ainekset, joita en muuten tunnistaisi kovin, tunnistan niiden rakenteesta. 

Mutta annappa minulle vaikkapa ässä mix -karkkipussi, niin voin sanoa että tunnistan sen hedelmän ja salmiakin, mutta ei kannata kysyä mitä hedelmän makuja siellä on, se kaikki on yhtä ja samaa. Siinä menee se raja. 

Itse nautin kokkaamisesta paljon ja välillä englanninkielisillä foorumeilla käydään keskustelua siitä millä voisi syömisestä tehdä mielekkäämpää, ja yksi neuvoista on oppia käyttämään juuri ruoan rakennetta hyväksi ja tunnistaa minkälainen rakenne on miellyttävä. Myös itselleni aikoinani ja vieläkin, suurimman kicksin ruoanlaittoon ja ruokaan nähden olen saanut, kun tajusin kuinka paljon voin suolalla vaikuttaa siihen mitä maistan. Nyt olen aloittanut tutkimusmatkailun muiden perusmakujen kanssa, joilla saisin lisää ruoka-aine -kokemuksia.