Tutkimukset

Noniin, pitkästä aikaa täällä taas. Pahoittelen, että tilannepäivitys on saanut odottaa. 

Elikkäs, tutkimukset. Tammikuun lopulla sain kutsukirjeen labroihin sekä erityislääkärin vastaanotolle. Labrat olivat ennen ja lopulta lääkärin vastaanotto sai odottaa Huhtikuuta. 

Mitä labrat sitten olivat? Hajuaistin ollessa kyseessä, minut kutsuttiin hajuaistinseulaan. Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että laboratoriotyöntekijä otti setin hajukyniä (normaaleja tussi tuubeja, joissa värin sijasta oli hajuaineita), ohjeisti minua sulkemaan toisen sieraimen ja vetää syvään henkeen nenän kautta samalla kun hän piti hajukynää sieraimeni juuressa. No minä tein mitä käskettiin. Sain ensimmäisen tussin nokan alle. Laboratoriotyöntekijä katseli minua tarkkaan kun vedin syvään henkeä, en tuntenut mitään, en haistanut mitään. Puistelin päätäni ja sanoin, että ei ole mitään. Tämä toistui, kaksi, kolme, neljä, viisi kertaa. Aina sama tulos, vaikka vaihdettiin sierainta. Minä aloin jo hymyilemään, että ei, ei ole mitään tuntoa. Minua testaava henkilö ottaa kuudennen kynän (setissä oli varmaankin n. 10 kynää,) hän katsoo minua tarkoin ja työntää kynän pään lähestulkoon oikean sieraimeni sisään. No minähän taas toteutan ohjetta ja vedän syvään henkeä ja  hymyilen, noup, ei vieläkään mitään. Nainen katsoo minua ja toteaa: Ei, et sinä kyllä haista sitten mitään, minä pidän tätä käsi suorassa ja silti minulta meinaa lähteä taju! Nauran. Hän toteaa myös minulle, että hänellä olisi vaikka mitä testejä ja kysymyksiä lisää, mutta koska en haista mitään, ei lisätesteilläkään tee mitään. Selvä totean, tämähän olikin helppo juttu! Ja selvä peli, tiesinhän minä sen että mitään en haista. Olen seissyt Helsingin Kaupungin avonaisen jätevesiviemäriverkoston vieressä kesähelteellä haistamatta mitään, mutta nyt se on sitten todettu virallisestikin. Jäin siis odottamaan lääkärin tapaamista. 

Lääkärin tapaamista sainkin odottaa hieman pidempään, henkilökohtaisista syistä jouduin siirtää aikaa pariin otteeseen, mutta Huhtikuussa se sitten onnistui. Tapasin lääkärin, joka kyseli tutut kysymykset ja varmisti, että hän on saanut koululta oikeat vastaukset. No sitten tutkittiin ja kurkattiin ja katsottiin ja loputla lääkäri sanoi, että koska olen jo aikuinen eikä minulla ole mitään oheisvaivaa, kuten näköhäiriöitä, ei kyseeseen tule aivokasvain. Ja koska vuosia on sen verran kuitenkin kertynyt, jos siellä jotain olisi, se olisi jo näkynyt. Nenäontelo on kuulemma hyvä ja kitarisoja ei ole lähes ollenkaan. Sen muistan. Polyyppeja siis ei ollut. Ts. syytä hajuttomuudelleni ei ole. Sitä vain ei yksinkertaisesti minulla ole. Asia oli sillä selvä. Kiitin lääkäriä ja lähdin kotiin. Nyt ainakin tiesin varmanpäälle, että asianlaita on niinkuin olen aina sanonutkin. 

Viikko lääkärin tapaamisesta ja postiluukustani kolahtaa kirje jossa saan virallisen diagnoosin: Anosmia.